30. tammikuuta 2012

Hermot koetuksella...

Aiheuttaa tuo pentu päänvaivaakin, eikä aina niin positiivisessa valossa. Taitaa olla sitä kuuluisaa mudihepulia, mutta Ronja on ottanut oikein tehtäväkseen ärsyttämisen lenkillä riekkumisen muodossa. Meillä on ollut alusta asti sääntö, että remmissä ei leikitä. Alkuun tuntui ihan tajuavankin, muutamia kokeiluita toki tuli aina silloin tällöin. Nyt tuntuu taas taantuvan ja pahasti... Ihan kuin ei koskaan olisi kiellettykään siitä... :D

Kun pentu on omat asiat saanut tehtyä, pitäisi päästä HETI Netan kanssa leikkimään. Eli salamannopeasti ojasta Netan karvoihin kiinni ihme rääkymisen säestämänä. Hepuli loppuu melko hyvin, jos saa nykäistyä hihnasta ENNEN kuin ehtii tarraamaan Nettaan. Mutta jos ehtii jo kiinni (niin nopea pentu, että 90% varmuudella on kiinni ennen kuin itse ehtii silmiä räpäyttää), niin Ronja kyllä tekee myös kieltäjälle selväksi, että "Mähän leikin kun MÄ haluan!"... Ja sitten otetaan enemmän tai vähemmän hanskasta kiinni, revitään hihnaa ja/tai pompitaan päin.

Ollaan kokeiltu (oletettavasti) kaikkea. Netan kimpusta saadaan jo hyvin pois, mutta Ronjan turhautuminen kieltäjää kohtaan ei lopu sitten millään. Huomiotta jättäminen ei toimi, pomppisi varmaan maailmanloppuun asti ja nuo hampaat kyllä sattuu jos sattumalta saa oikeasta kohdasta kiinni. Muutama kerta selätettiin, mutta toimi pari metriä, jonka jälkeen uusi kohellus. Jätin lyhtypylvääseen pari kertaa, mutta ei tunnu järkyttyvän ollenkaan yksinjäämisestä. Katselee maailman menoa tyytyväisenä ja kun päästään taas liikkeelle, saattaa hepuli taas tulla (eikä aina niitä jättämispaikkoja lähellä ole). Jos ollaan kaksin lenkillä, niin toinen pystyy kääntymään tulosuuntaan ja toinen jatkaa matkaa. Toimii muutaman toiston jälkeen melko ok, mutta yksin lenkkeillessä ei tietenkään pysty käyttämään. Ennen pakkasia kokeiltiin vesipulloa, joka oli tehokas - mutta väärälle koiralle. :D Ronjalle toimi kun sai puolipulloa vettä naamalle, mutta siinä rytäkässä väkisinkin osui kanssa Nettaan. Ja kun husky inhoaa vettä yli kaiken, se alkoi lenkillä kulkemaan vähän kauempana ja väistämään aina kun Ronja tuli viereen ulkona. Tehokas, mutta ei meille ainakaan tähän tilanteeseen.

Kiinnitettiin huomiota meidän sisällä käyttäytymiseen ja korostettiin vielä enemmän perushuomioimattomuutta. Ronja ei saa rapsutteluja kun tulee itse niitä hakemaan, vain kutsuttaessa. Pantaa ei mennä laittamaan kaulaan vaan vaaditaan Ronjan tulevan itse luokse. Alusta asti ollaan käytetty katsekontakti- ja odotusharjoituksia paljon, eli ruuan saa kun tekee tempun (istu/maahan/tms.) ja kauniisti odottaa katsekontaktin kera. Myöskään ovista ei kuljeta ensimmäisenä vaan odotetaan vuoroa silmiin katsoen. Kaikkia pieniä juttuja, mutta yllättävän paljon Ronja niitä näyttää tarvitsevan.

Riekumisen rauhoitus ollaan saatu toimimaan niin, että ärstyttävä pikkurakki ( <3 ) otetaan riehuessa jalkojen väliin ja odotellaan niin kauan, että istahtaa, vetää henkeä ja katsoo oma-aloitteisesti silmiin. Sitten saa rauhalliset kehut ja muutaman siltyksen rintaan ja matka jatkuu luvan kanssa. Jalkojen välistä ei pääse pomppimaan ja puremaan, siinä on vaan pakko rauhoittua. Ja tuolla saa koiran nopeasti korjattua eikä tarvi itse ärsyyntyä lyhtypylvästä/puuta etsiessä.

Tuloksena pieni toivonpilkahdus. Hepulit ei ole enää niin pitkäkestoisia ja intensiivisiä, vaikka usein niitä vielä tulee. Aina ei edes turhaudu ihmiseen vaan hyväksyy matkan jatkumisen ilman, että Netan kanssa ei saakaan leikkiä. Eikä hepuli tule enää takaisin muutaman metrin jälkeen. Kyllä se tästä, toivottavasti! :)

Kommentteihin saa kyllä jättää vinkkejä, jos jotain tulee mieleen! :)

28. tammikuuta 2012

Kyläilyjä

Tammikuun puolivälissä rhodesiankoira Ditau oli meillä hoidossa viikon ajan. Ditau ja Netta ovat jo vanhat hyvät kaverit, mutta pennuista Ditau ei ole oikein välittänyt. Juoksi siis aluksi karkuun, kun Ronja tuli vähän liian lähelle, mutta jo loppuviikosta innostuttiin leikkimään. Kolmen koiran lenkittäminen nätisti antoi vähän ajattelemisen aihetta, mutta selvittiin ihan hienosti. Kolmannen koiran ottaminen omaan laumaan saa kyllä odottaa muutaman vuoden! :D
Kävimme tänään näyttämässä ensimmäistä kertaa Ronjaa mummulle Tampereelle. Mummu asuu kerrostalossa, joten Ronja pääsi samalla myös ekaa kertaa hissiin. Ei pentu oikein tajunnut hississä seisomista, kummallinen pieni komero, johon muka pitäisi jäädä istumaan... Rapputasanne olisi ollut paljon mielenkiintoisempi paikka! Ovesta sisään päästyämme pentu tutki ensin innoissaan koko asunnon ja sitten vasta huomasi tervehtiä mummua. :D Netta ja Ronja pääsivät herkuttelemaan myös vanilijajätskillä... :) Molemmat likat ihastuttivat, Ronja erityisesti nappisilmillään, ja saivat kehuja rauhallisuudestaan. Taisi tosin olla vieraskoreutta, mutta hienosti Ronjakin osasi täysin uudessa paikassa rauhoittua ja mennä nukkumaan. :) Kotiin päästyämme likat vetelivätkin sikeitä koko loppuillan.

Reilumpi joulutauko

Blogin kirjoittelu jäi joulukiireiden vuoksi viime vuoden puolella ja alkuvuodesta aloitin uuden työn, joten aika on mennyt uusien asioiden opettelussa, koirien treenaamisessa (uusissa ja vanhoissa harrastuksissa) sekä ihan tavallisessa löhöilyssä! :D

Treffattiin Ronjan velipuoli Hyrsky Harjavallassa 11.12. Aukealla kentällä mudipennut saivat temmeltää keskenään ja Hyrsky tapasi samalla Netankin ensimmäistä kertaa. Koiruuksilla oli oikein hauskaa yhdessä :) Kuvissa Ronjalla on vaaleanpunainen panta ja vähän paksumpi häntä kuin Hyrskyllä.
Jouluna olimme aluksi Juhan suvun puolella Porissa. Aikuisia ihmisiä oli kerralla yhdeksän, kaksi vilkasta päiväkoti-ikäistä lasta ja kolme koiraa. Menoa siis riitti! :) Ronja oli ihan ihmeissään hulinasta, mutta pari tunnin leikkimisen jälkeen nukahti lahjojen avaamisen ajaksi. Netta touhusi kanssa aluksi, mutta jätti pian pennun leikittämisen Rexin kontolle ja otti itse kauneusunet.

Illemmalla matkustettiin Hämeenkyröön omille vanhemmilleni. Koiria oli edelleen kolme, mutta aikuisten määrä väheni viiteen. Tytöt nukkuivat farmarin perässä koko puolentoista tunnin matkan, ja varmaankin ihan liikahtamatta. :D

Romeo yllättyi niin paljon kun kaksi ihanaa narttua tupsahti ovesta sisään! Ei se ehtinyt meitä edes huomata, kun piti juosta likkojen perässä :D Netta nukkui koko aattoillan ja jätti tällä kertaa Romeon lapsenvahdiksi. Osaa käyttää kyllä kaikki tilaisuudet hyväkseen! :D
Ensimmäisellä kerralla kun Ronja on Hämeenkyrössä ollut, se ei keksinyt portaita yläkertaan. Tällä kertaa kun alakerta oli tuttu, niin alkoi pikkuisen päässä raksuttaa, että miksi noi kulkee tuonne ja katoaa... Ronja alkoi siis seikkailemaan ja lähti käymään ylhäällä. Pari kertaa käytiin vain puolen välin tasanteella, mutta kun ylhäällä asti oli kerran käyty, niin eihän pentua meinannut saada pois ollenkaan! Aina, kun joku portaissa kulki, oli pieni musta varjo perässä. Jossain välissä Ronja tajusi, ettei aina tarvitse alas asti mennä, vaan jäi kurkkimaan välitasanteelle avonaisten portaiden ja kaidepuolien välistä. Aamuyöstä me jouduimmekin alakerran sohville nukkumaan, kun pikkulikka heräili uniltaan ja alkoi juoksemaan portaissa omaksi huvikseen. Saa nähdä miten seuraavan kerran yökyläily sujuu... :D

Lenkeillä Ronja ja Romeo saivat enimmäkseen juosta vapaana, Netta flexin päässä. Ja kyllä metsä+peltolenkit on kivoja! Romeokin sai oikein kirmata pikkumustan kanssa, vähän puuhaa vanhuksellekin ;) Isäkin oli lähtenyt koko lauman kera aamulenkille meidän vielä nukkuessa. Hyvin toimi likat vaikkei meitä olleet nähneetkään koko aamuna. :)
Uutta vuotta vietettiin ihan rauhallisissa tunnelmissa. Saimme Rexin hoitoon perjantaina ja pari tuntia uroksen oltua meillä, päätti Netta aloittaa juoksunsa. Netta on onneksi alkuun niin omissa oloissaan ja vähän masentunutkin, ettei stressattu leikkaamattoman uroksen seurasta. Rex ei myöskään tajunnut yhtään mitä tapahtui, hammaspainit Ronjan kanssa olivat sen verran hauskoja. Nuoremmat rauhoittuivatkin yöunille vasta puolenyön aikoihin. Lauantaina suuntasimme talovahdeiksi Rexin omaan kotiin, omakotitaloon, jonka pihassa on koirille juoksuaitaus ja mekin pääsimme saunomaan rauhassa. Uusi vuosi vaihtui leffojen, paahtopaistin ja punaviinipullon kanssa oikein kivasti. :) 

Ensimmäisiä raketteja Ronja kuunteli uteliaasti, mutta kun ei itse välitetty niistä, niin ei pentukaan pelännyt. Illan aikana huomasin Ronjan katselevan keittiön ikkunasta räiskettä ja puhahtavan. Huomattuaan, että joku katselee, Ronja lähti muina miehinä toiseen huoneeseen. :D