Kuvapäivitys

Blogikirjoittelu on jäänyt nyt vähemmälle, niin kuviakin on kertynyt ihan kiitettävästi koneelle. Tässä muutama Ronja-Ryöväristä <3

Pentupallero 10 vko & 8 kk

Siivouspäivänä pedit siirrettiin pois imurin tieltä, Prinsessalle kelpasi hyvin <3

Auta kesää, syö jäätä!

Hakutreeneihin Palveluskoiraliiton liivi tuli postissa!

 Häh, en se minä ollut!

Unilla <3

Mitä? Mä vaan leikin!

Näyttelytreeniä

Ollaan Ronjan kanssa käyty useamman kerran Merikarvian Koirapoppoon näyttelytreeneissä. Tavoitteenahan meillä on vain saada vähintään hyvä-tulos yhdestä virallisesta näyttelystä. Eli jos Ronja jostain harrastuslajista pääsisi valioksi asti, niin ei näyttelytuloksesta jäisi kiinni. Tavoitteet ei siis kovin korkealla ole, mutta kun itsekin jo huomaa Ronjan kehittyvän aikas nätiksi, niin haluan opettaa sille näyttelyseisomiset, juoksut yms mahdollisimman hyvin. Katsotaan sitten kuinka hyvin pärjätään, mutta mitään stressiä en näyttelyharrastuksesta ota. :)

Merikarvialla kävimme Ronjan toisessa match show:ssa 4.3.2012. Näyttelytreenejä oli jo muutama takana ja paljon paremmin meni kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt jo itsekin tiesi paremmin mitä kehässä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Johanna ja Hyrskykin olivat paikalla, joten Merikarvialla oli hurja mudiedustus! :) Pentuluokassa olimme ja tuomarikin jopa tiesi mudin. Tuomari arvosteli ensin pareittain koirat, ja Ronja nappasi punaisen nauhan ja päihitti siis parinsa. Punaisten ryhmästä päästiin sitten 10 parhaan joukkoon. Neljä parasta palkittiin, mutta me ei kotiinviemisiksi saatu mitään, joten jossain siinä 5-10 välillä. :) Mutta ihan huipputyytyväinen saa olla! <3 Hyrsky sijoittui ensimmäisessä mätsärissään hienosti neljänneksi sinisten ryhmästä. :)

Oma kamera unohtui matkasta joten Merikarvian Koirapoppoon sivuilta ja Outi Äijälän kuvaamissa kuviassa Ronja ja Hyrsky edustivat. Kehäkuvia ei ollut tullut, mutta omia vuoroja odotellessa oli aikas nätit kuvat saatu.

 

Näyttelytreeneissä meillä kävi yhdellä kerralla ulkomuototuomari Kirsti Louhi, joka katsoi kuinkin koiran esiintymisen ja tunnusteli koiran läpi. Saimme uusia vinkkejä, mutta myös kehut hienosta esiintymisestä. Ronja menikin ihan superkauniisti... <3 Kurssin kuvat Mari Marttila-Tähkäsen kamerasta.

Ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Ronja on nyt sitten ilmoitettu. Kokeillaan onnea Juniori-luokassa Porissa 19.5.2012. http://pori2012.koiranayttelyt.com/home

Pikku paimen :)

Lauantaina lähdin Ronjan kanssa aamulla jo ennen seitsemää ajelemaan kohti Harjavaltaa. Hypättiin Johannan ja Hyrskyn kanssa samaan autoon ja jatkettiin matkaa Somerolle. Ronja ja Hyrsky pääsivät paimentamaan Woollandian tilalle Swedun Paimennuskouluun. Hyrsky oli ilmoittautunut kolmen kerran kurssille, mutta itse pääsin vain yhdelle päivälle töiden vuoksi.

Ronjan kasvattajakin pääsi tulemaan paikalle Ronjan siskon omistajan kanssa, ja pidettiin samalla oikein sukukokous! :) Marjo otti mukaansa Kiusan ja Tuikkeen ja Meri tuli Hopun kanssa. Samalla kurssilla oli myös Hyrskyn veli Rudi. Pennuilla on noin kuukausi ikäeroa ja samaa verta virtaa suonissa isän puolelta.

Ronja pääsi heti ensimmäisenä aitaukseen. Pidettiin ensin likka pitkässä liinassa ja sai ihan rauhassa mennä kohti lampaita. Lähti perään oikein reippaasti, sai lampaat liikkeelle ja lähti kiertelemään. Aika pian päästettiin liina maahan laahaamaan ja sitten ihan kokonaan vapaaksi. Ronjalla oli ihan huippukivaa, lampaiden ympäri juokseminen tuhatta ja sataa oli parasta. Pitää itse vähän komentaa kun menee yli ja kun pentu alkaa härkkimään lampaita. Muutama kerta siis yritettiin vähän napata lammasta takaa :P

Puolessa välissä huomasin Ronjan selkeästi väsähtäneen, läähätti, alkoi katselemaan emäntääkin ja korvat toimivat taas. Silloin saatiin muutamia maahan-käskyjä kuuloille ja juoksuja pysäytettyä. Kyllä se sieltä alkaa toimimaan :)

Muut saivat meidän jälkeen omat vuoronsa ja Ronja pääsi lepäilemään autoon. Toisella kerralla päästettiin Ronja heti vapaaksi, ja ihan yhtä hyvin meni kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kiinnosti lampaiden lisäksi maan tuoksut ja maut sekä aitauksen toisella puolella olleet koirat ja ihmiset. Lisää pitäisi päästä harjoittelemaan, Ronja tahtoi kovasti tulla luokse hakemaan palkkaa aina kun kehuttiin. Tarkoitus kuitenkin olisi pysyä siinä kohtaa missä kehut saatiin ja ymmärtää, että paimennetaan ilman pieniä palkintoja välissä. :)

Oikein hyvin meni ensimmäinen kerta, laumasta ei saatu paistia ja maailmanloppukaan ei tullut :D Toistekin voisimme käydä, katsotaan keväämmällä mitä saadaan harrastuksien kanssa aikaan :)

Marjo ja Meri tulivat katsomaan treenejä sisälle ja Ronja selvästi kyllä tunnisti Marjon, niin riemuissaan se oli! :) Haleja ja rapsutuksia tuli joka puolelta, niin ei ihmekään kun pennulla oli kivaa. Hyrskyn treenikerta meni myös oikein hienosti, mutta pentu alkoi köhimään lopussa, niin Johanna ei uskaltanut ottaa sitä enää toiselle kerralle rasittumaan. Hoppu pääsikin sitten yllättäen paimentamaan. Siihen nähden, että Hoppu näki ensimmäistä kertaa lampaita, niin toimi oikein reippaasti, vaikkei ihan juonesta saatu kiinni! :)

Treenien jälkeen otimme Marjon ja Merin koirat autosta ja kävelimme läheisen metsän reunaan leikittämään koiria. Hyrsky ei tullut leikkimäänkään vaan lepäili autossa. Koiria silti riitti, Ronja, Kiusa, Tuike, Hoppu ja Rudi saivat oikein mallikkaat muditreffit aikaan :) Kiusa näytti aluksi Ronjalle kaapin paikan ja Ronja järkyttyi vähäksi aikaa. Kerrankin joku koira pisti likan ruotuun! :D Leikit sujuivat pentujen kesken oikein hienosti, vaaleat mudit Tuike ja Hoppu sekä mustat mudit Ronja ja Rudi leikkivät keskenään. Välillä porukat sentään vähän sekoittuivat.

Tunnin leikkihetken jälkeen lähdettiin takaisin kotiin ajelemaan ja autossa oli kyllä niin hiljaisia pentuja! Ronja oli koko illan todella rauhallinen ja väsynyt :)

Ronja oli Hoppuun verrattuna kasvanut hurjan isoksi, mutta aiempien kuulumisien perusteella kuvittelin kokoeron olevan isompikin. Sopusuhtainen on kuitenkin ja aika lailla äitinsä näköinen. Hopustakin oli tullut oikein kaunis pikkuneiti! :)

Kuvia ja videoita laitan lisää kunhan niitä muiden kameroista saan itselleni. Kasvattajan blogissa on myös juttua meidän päivästä, paljon kuvia ja videoitakin! :) http://vimmatun.blogspot.com/2012/02/pentutreffit-somerolla.html

Uusia ja vanhoja harrastuksia

Joulukuussa päättyi Ronjan eskari, eli arkitottelevaisuuskurssi. Viimeisellä kerralla teimme pienen radan, jossa testattiin koiran oppimia asioita. Oli istumisia ja maahanmenoja, sivulletuloa, seuraamista ja peruuttamista, putkeen juoksu ja häiriölelujen yli kävelemistä, sekä kartion kiertäminen. Peruuttamista täytyy vielä harjoitella, mutta muuten kaikki sujui tosi hyvin! Kyllä likassa potentiaalia löytyy vaikka miksi, täytyy vain itse osata kaivaa oikeat asiat esiin.

Tammikuussa aloitimmekin jo yläkoulun, missä treenataan tokon ALO- ja AVO-luokkien liikkeitä niin, että pystyy starttaamaan kokeissa. 10 kk ikään asti pitäisi meidän odotella kisauran avaamista, mutta opetan nyt liikkeet rauhassa ja käydään mölli-kisoissa samalla kun odotellaan Ronjan vanhenemista. Ollaan saatu kehuja erityisen suorasta perusasennosta ja seuraamisesta. Seuraamisessa tosin on vielä nami nokassa kiinni, mutta tosi tiiviisti menee vierellä. Viime kerralla näytettiin paikalla käännöksiä ja oikealle menevät 90 asteen käännökset ja täyskäännökset sujuu niin hyvin jo, ettei tarvitse niitä harjoitella lisää, pitää vaan yllä. :) Vasenta vielä vahvistetaan lisää, mut sekin menee jo hyvin.

Yläkoulussa harjotellaan uusina asioina kahden minuutin paikalla makuuta, seuraamisesta maahanmenoa ja seisomista, ja hyppyä harjoitellaan lisää. Pitkä matka siis vielä edessä... :)

Kerran ollaan päästy treenaamaan jo hakua eli henkilöetsintää. Treeneissä oli sattumalta kolme aloittelevaa koiraa ja kaksi jo kokenutta koiraa. Saatiin siis hyvä käsitys mitä haku on, ja päästiin puuhailemaan pentujen kanssa oikein kunnolla. Uskoin jo treeneihin mennessä Ronjalla olevan potentiaalia, mutta yllätyin silti kuinka superhienosti pentu meni! :)

Tehtiin alkuun makkararinkiä, omistaja seisoi koiran kanssa keskellä kun muut menivät vähän matkan päähän maahan namien kanssa ja huutelivat vuorollaan koiraa. Pennun piti itsenäisesti etsiä ihminen, joka sitä kutsui. Kun sujui hyvin, pidennettiin välimatkoja ja jos vielä meni hyvin, piilouduttiin. Ronja oli ihan pro, juoksi päätäpahkaa metsässä, eikä epäröinyt yhtään. Kerran juoksi jopa läpi kuusen, joka oli kaatunut maahan oksat pystyssä. Ei haittaa mikään pikkuista! :D Lopuksi tehtiin vielä pari pakenevaa, eli tieltä lähti yksi maalimies juoksemaan metsään kutsuen koiraa ja omistaja pääsi lähettämään koiran perään. Ronjalle kokeiltiin myös jäniksenä lähtevää maalimiestä, eli lähetettiin koira metsään, josta vasta sen jälkeen lähti maalimies juoksemaan pois päin. Ronja oli siinäkin niin taitava, että kelpaa odotella seuraavia hakutreenejä! :)

Helmikuun puolessa välissä päästään kokeilemaan paimennusta Somerolle. Työvuorojen takia pääsen vain yhdelle kerralle, mutta tarkoituksena onkin vain kokeilla sytyttelyä ja saada vinkkejä siihen, että mitä lampolareissuilla saa ja kannattaa vahvistaa ja mitä kieltää. Myös Merikarvialle 15 kerran näyttelykurssille ollaan ilmoittauduttu. Tavoitteena saada treenattua kehässä esiintyminen niin, että saataisiin vähintään H-tulos virallisesta näyttelystä. Jos jostain harrastuksesta olisi valionarvo hamassa tulevaisuudessa tulossa, niin ei ainakaan näyttelytuloksesta jäisi kiinni. :D Mutta eihän sitä tiedä vaikka ihan oikeasti innostuttaisiin... :)

Kaiken kaikkiaan ihana harrastuskoira, isot kiitokset kasvattajalle!

Treffit Hyrskyn kanssa

Viime sunnuntaina Ronja pääsi taas tapaamaan Hyrsky-mudia. Johanna ja Hyrsky olivat iltapäivällä Porissa tokossa ja ajoivat meille tunnin päätyttyä. Kävimme ensin lenkillä ja lopuksi päästettiin pennut vielä juoksemaan vapaana lumiselle pellolle. Ja kyllähän peuhasivat... :D

Hyrsky sai vielä lisää aivovoimistelua, kun juotiin vielä sisällä kahvit. Leikit Ronjan kanssa jatkuivat vielä ja Nettakin oli ihan ihmeissään kahdesta pikkumutiaisesta. :)

Saatiin pennut rauhoittumaankin hetkeksi ja kuvattua koirat. Ronja 6 kk vasemmalla ja Hyrsky 5 kk oikealla. Nätit pennut! <3

Netta ja Ronja ainakin olivat ihan poikki treffien jälkeen! :)

Hermot koetuksella...

Aiheuttaa tuo pentu päänvaivaakin, eikä aina niin positiivisessa valossa. Taitaa olla sitä kuuluisaa mudihepulia, mutta Ronja on ottanut oikein tehtäväkseen ärsyttämisen lenkillä riekkumisen muodossa. Meillä on ollut alusta asti sääntö, että remmissä ei leikitä. Alkuun tuntui ihan tajuavankin, muutamia kokeiluita toki tuli aina silloin tällöin. Nyt tuntuu taas taantuvan ja pahasti... Ihan kuin ei koskaan olisi kiellettykään siitä... :D

Kun pentu on omat asiat saanut tehtyä, pitäisi päästä HETI Netan kanssa leikkimään. Eli salamannopeasti ojasta Netan karvoihin kiinni ihme rääkymisen säestämänä. Hepuli loppuu melko hyvin, jos saa nykäistyä hihnasta ENNEN kuin ehtii tarraamaan Nettaan. Mutta jos ehtii jo kiinni (niin nopea pentu, että 90% varmuudella on kiinni ennen kuin itse ehtii silmiä räpäyttää), niin Ronja kyllä tekee myös kieltäjälle selväksi, että "Mähän leikin kun MÄ haluan!"... Ja sitten otetaan enemmän tai vähemmän hanskasta kiinni, revitään hihnaa ja/tai pompitaan päin.

Ollaan kokeiltu (oletettavasti) kaikkea. Netan kimpusta saadaan jo hyvin pois, mutta Ronjan turhautuminen kieltäjää kohtaan ei lopu sitten millään. Huomiotta jättäminen ei toimi, pomppisi varmaan maailmanloppuun asti ja nuo hampaat kyllä sattuu jos sattumalta saa oikeasta kohdasta kiinni. Muutama kerta selätettiin, mutta toimi pari metriä, jonka jälkeen uusi kohellus. Jätin lyhtypylvääseen pari kertaa, mutta ei tunnu järkyttyvän ollenkaan yksinjäämisestä. Katselee maailman menoa tyytyväisenä ja kun päästään taas liikkeelle, saattaa hepuli taas tulla (eikä aina niitä jättämispaikkoja lähellä ole). Jos ollaan kaksin lenkillä, niin toinen pystyy kääntymään tulosuuntaan ja toinen jatkaa matkaa. Toimii muutaman toiston jälkeen melko ok, mutta yksin lenkkeillessä ei tietenkään pysty käyttämään. Ennen pakkasia kokeiltiin vesipulloa, joka oli tehokas - mutta väärälle koiralle. :D Ronjalle toimi kun sai puolipulloa vettä naamalle, mutta siinä rytäkässä väkisinkin osui kanssa Nettaan. Ja kun husky inhoaa vettä yli kaiken, se alkoi lenkillä kulkemaan vähän kauempana ja väistämään aina kun Ronja tuli viereen ulkona. Tehokas, mutta ei meille ainakaan tähän tilanteeseen.

Kiinnitettiin huomiota meidän sisällä käyttäytymiseen ja korostettiin vielä enemmän perushuomioimattomuutta. Ronja ei saa rapsutteluja kun tulee itse niitä hakemaan, vain kutsuttaessa. Pantaa ei mennä laittamaan kaulaan vaan vaaditaan Ronjan tulevan itse luokse. Alusta asti ollaan käytetty katsekontakti- ja odotusharjoituksia paljon, eli ruuan saa kun tekee tempun (istu/maahan/tms.) ja kauniisti odottaa katsekontaktin kera. Myöskään ovista ei kuljeta ensimmäisenä vaan odotetaan vuoroa silmiin katsoen. Kaikkia pieniä juttuja, mutta yllättävän paljon Ronja niitä näyttää tarvitsevan.

Riekumisen rauhoitus ollaan saatu toimimaan niin, että ärstyttävä pikkurakki ( <3 ) otetaan riehuessa jalkojen väliin ja odotellaan niin kauan, että istahtaa, vetää henkeä ja katsoo oma-aloitteisesti silmiin. Sitten saa rauhalliset kehut ja muutaman siltyksen rintaan ja matka jatkuu luvan kanssa. Jalkojen välistä ei pääse pomppimaan ja puremaan, siinä on vaan pakko rauhoittua. Ja tuolla saa koiran nopeasti korjattua eikä tarvi itse ärsyyntyä lyhtypylvästä/puuta etsiessä.

Tuloksena pieni toivonpilkahdus. Hepulit ei ole enää niin pitkäkestoisia ja intensiivisiä, vaikka usein niitä vielä tulee. Aina ei edes turhaudu ihmiseen vaan hyväksyy matkan jatkumisen ilman, että Netan kanssa ei saakaan leikkiä. Eikä hepuli tule enää takaisin muutaman metrin jälkeen. Kyllä se tästä, toivottavasti! :)

Kommentteihin saa kyllä jättää vinkkejä, jos jotain tulee mieleen! :)

Kyläilyjä

Tammikuun puolivälissä rhodesiankoira Ditau oli meillä hoidossa viikon ajan. Ditau ja Netta ovat jo vanhat hyvät kaverit, mutta pennuista Ditau ei ole oikein välittänyt. Juoksi siis aluksi karkuun, kun Ronja tuli vähän liian lähelle, mutta jo loppuviikosta innostuttiin leikkimään. Kolmen koiran lenkittäminen nätisti antoi vähän ajattelemisen aihetta, mutta selvittiin ihan hienosti. Kolmannen koiran ottaminen omaan laumaan saa kyllä odottaa muutaman vuoden! :D

Kävimme tänään näyttämässä ensimmäistä kertaa Ronjaa mummulle Tampereelle. Mummu asuu kerrostalossa, joten Ronja pääsi samalla myös ekaa kertaa hissiin. Ei pentu oikein tajunnut hississä seisomista, kummallinen pieni komero, johon muka pitäisi jäädä istumaan... Rapputasanne olisi ollut paljon mielenkiintoisempi paikka! Ovesta sisään päästyämme pentu tutki ensin innoissaan koko asunnon ja sitten vasta huomasi tervehtiä mummua. :D Netta ja Ronja pääsivät herkuttelemaan myös vanilijajätskillä... :) Molemmat likat ihastuttivat, Ronja erityisesti nappisilmillään, ja saivat kehuja rauhallisuudestaan. Taisi tosin olla vieraskoreutta, mutta hienosti Ronjakin osasi täysin uudessa paikassa rauhoittua ja mennä nukkumaan. :) Kotiin päästyämme likat vetelivätkin sikeitä koko loppuillan.